KKO:1998:4
- Asiasanat
- Lapsen elatus, Todistustaakka
- Tapausvuosi
- 1998
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 96/1662
- Taltio
- 41
- Esittelypäivä
Velvoitettaessa B maksamaan hänen ja A:n lapselle elatusapua B oli työtön. B:n saatua työtä ulkomailla A vaati elatusavun tuntuvaa korottamista. A:n esittämä selvitys viittasi siihen, ettei hänen vaatimuksensa ollut B:n elatuskykyyn nähden liiallinen. Kun B ei esittänyt selvitystä hänen elatuskykynsä arviointiin vaikuttavista ansiotuloistaan, oli hänen kärsittävä haitalliset seuraamukset siitä, että ne jäivät luotettavasti selvittämättä. Arvioidessaan tässä tilanteessa B:n elatuskykyä Korkein oikeus katsoi hänen kykenevän maksamaan A:n vaatiman elatusavun.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Vantaan käräjäoikeudessa
A lausui B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että B oli suorittanut heidän alaikäiselle lapselleen C:lle elatusapua 7.5.1993 vahvistetun A:n ja B:n välisen sopimuksen perusteella 700 markkaa kuukaudessa. B:n muuttuneiden olosuhteiden perusteella A vaati elatusavun korottamista 2 000 markkaan kuukaudessa.
Käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 12.1.1995
B:n jäätyä pois valmisteluistunnosta käräjäoikeus yksipuolisella tuomiolla, muuttaen elatusavun määrää, velvoitti B:n suorittamaan C:lle elatusapuna 2 000 markkaa kuukaudessa 28.7.1994 lukien.
Käräjäoikeuden tuomio 29.1.1996
B haki yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia.
Käräjäoikeus lausui, ettei 7.5.1993 jälkeen A:n elatuskyvyssä hänen ollessaan edelleen työtön ollut tapahtunut muutosta. A oli ollut työssä vain 17.10.1994 -16.4.1995. B:n elatuskyvyssä oli tapahtunut muutos hänen saatuaan työtä ulkomailla. A oli esittänyt osoituksena B:n ansiotasosta palkkaperusteisen tilillepanon 31.10.1994, jolloin B:lle oli suoritettu 25 777,55 markkaa. B oli selostanut, että tästä määrästä oli suurin osa matka- ja hotellilaskusaatavia sekä ulkomaan päivärahoja, joita oli maksettu usean kuukauden ajalta. Ne olivat verosäännösten mukaisia korvauksia ulkomailla oleskelusta eivätkä varsinaisia ansiotuloja. B oli selvittänyt ansiotasoaan verotustodistuksilla vuosilta 1993 ja 1994. Hänen veronalaiset ansio- ja pääomatulonsa olivat olleet 45 085 markkaa vuonna 1994 ja ansiotulonsa 75 749 markkaa vuonna 1993. B oli lisäksi kertonut töidensä olevan komennusluontoisia ja niiden jatkuneen vuodesta 1994. Työsuhde päättyi työmaan päättyessä. B:n työkyky ei ollut alentunut ja hänellä oli tällä hetkellä pysyväksi katsottava ansiotaso.
Käräjäoikeus katsoi elatusavun vahvistamisessa huomioon otettavien olosuhteiden olennaisesti muuttuneen, koska B työssäkäyvänä oli selvästi elatuskykyisempi kuin työtön A. C:n etu huomioon ottaen elatusavun korottamista oli pidettävä tarpeellisena ja kohtuullisena. B:n ansiotuloista merkittävä osa oli verotonta kustannuskorvausta ulkomailla työskentelystä. Kuitenkin B:llä oli katsottava olevan mahdollisuuksia suoriutua suuremmasta elatusavusta erityisesti ottaen huomioon myös sen, että hän oli kertonut suorittavansa täysi-ikäisille lapsilleen vapaaehtoista koulutusavustusta. Lakisääteinen elatusvastuu oli ensisijaista.
Käräjäoikeus harkitsi B:n elatuskykyä vastaavaksi elatusavun kuukausittaiseksi määräksi 1 300 markkaa.
Tämän vuoksi käräjäoikeus, muuttaen yksipuolista tuomiota ja hyläten B:n takaisinsaantikanteen enemmälti, velvoitti B:n suorittamaan C:lle elatusapuna 1 300 markkaa kuukaudessa 28.7.1994 lukien. Yksipuolisen tuomion nojalla mahdollisesti ulosmitattu 1 300 markan ylittävä elatusavun kuukausittainen määrä oli palautettava B:lle.
Helsingin hovioikeuden tuomio 14.5.1996
A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että alempien oikeuksien tuomiot kumotaan ja Vantaan käräjäoikeuden 12.1.1995 antama yksipuolinen tuomio pysytetään.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.1.1998
Vantaan kihlakunnanoikeus on 7.5.1993 antamassaan päätöksessä A:n ja B:n sopimuksen mukaisesti määrännyt, että B:n tuli maksaa heidän 25.8.1984 syntyneelle lapselleen C:lle elatusapua 700 markkaa kuukaudessa. B on ollut tuolloin työtön.
Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko elatusavun määrää korotettava A:n vaatimuksen mukaisesti B:n olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden perusteella alempien oikeuksien tuomitseman määrän 1 300 markan asemesta 2 000 markkaan kuukaudessa.
A:n esittämästä selvityksestä ilmenee käräjäoikeuden tuomiossa selostettujen tietojen lisäksi, että hän on ollut osa-aikaisessa työssä tammi - kesäkuussa 1996 ansaiten tällöin 6 000 markkaa kuukaudessa bruttona. Sen jälkeen hän on ollut työttömänä saaden työttömyyspäivärahaa ja elatustukea.
B:n ulkomaantyön ansioista on esitetty vain A:n käräjäoikeuteen antama tiliote ajalta 31.10. - 14.11.1994. Sen mukaan B:lle on 31.10.1994 maksettu palkkana 25 776,55 markkaa. B on vireille saattamassaan takaisinsaantioikeudenkäynnissä ainoastaan selittänyt mainitun suorituksen koskeneen hänelle usean kuukauden ajalta maksettuja matka- ja hotellilaskusaatavia sekä ulkomaanpäivärahoja esittämättä omasta puolestaan selvitystä ulkomaantyöstä saamistaan ansiotuloista. Hän on tosin esittänyt verotustodistuksen vuodelta 1994, mutta siitä ei voida päätellä, mitä hän on jo vuonna 1994 ulkomailla ansainnut.
A:n esittämä selvitys viittaa siihen, ettei hänen vaatimuksensa elatusavun korottamisesta 2 000 markkaan kuukaudessa ole B:n elatuskykyyn nähden liiallinen. B:n ulkomaantyöhön liittyvät olosuhteet huomioon ottaen hänen on ollut A:ta helpompi esittää selvitystä ansiotuloistaan. Koska B ei ole tätä selvitystä esittänyt, on hänen kärsittävä haitalliset seuraamukset siitä, että hänen elatuskykynsä arviointiin vaikuttavat ansiotulonsa ovat jääneet luotettavasti selvittämättä.
Arvioidessaan tässä tilanteessa B:n elatuskykyä vuonna 1984 syntyneen C:n elatuksen tarpeeseen ja A:n vähäiseen elatuskykyyn nähden Korkein oikeus katsoo, että B kykenee maksamaan elatusapua 2 000 markkaa kuukaudessa.
Lainkohdat
Laki lapsen elatuksesta 1, 2 ja 11 §
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että B:n takaisinsaantikanne hylätään kokonaan. Määräys yksipuolisen tuomion nojalla mahdollisesti ulosmitatun 1 300 markan ylittävän elatusavun kuukausittaisen määrän palauttamisesta poistetaan. Asia jää siten Vantaan käräjäoikeuden 12.1.1995 antaman yksipuolisen tuomion varaan.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Järvinen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Metsä-Vähälä, Järvelä ja Lattunen. Esittelijä Janne Kanerva.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Raulos, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Susanne Möller.